Miten tämä aika rientääkään ja viimeisessä kirjoituksessani lupasin kirjoitella useammin. Pahoittelut blogihiljaisuudesta ja nyt aion kirjoitella tiheämmin. Olen toki päivitellyt kuulumisiani tässä ajassa sosiaalisessa mediassa
facebookin ja
instagramin puolella. Nyt teen tänne blogiinkin pienen yhteenvedon kuluneesta ajasta :)
Kevään Fitness Classic 2016 -kisat menivät hyvin. Toinen kisapreppini ei tosin ollut yhtä helppo kuin viime kesäinen eli ensimmäinen kisadieettini. Henkilökohtaisessa elämässä kevät oli hyvin haasteellinen ja surullista aikaa, kun isoisäni sairastui ja myös menehtyi kesken kisaprepin. Päätin kuitenkin silloin, että nyt mitataan, olenko luovuttaja vai menenkö maaliin.
Päätin tosiaan jatkaa kisaprepin loppuun asti ja tehdä absoluuttisen parhaani. Suru
toi osansa preppiin ja yöunetkin olivat välillä todella huonoja.
Palautumisen kanssa oli haasteita. Kunto kuitenkin eteni, vaikka hieman meinasi tulla kiire loppua kohden.
Kiitos kisarusketuksesta ihanalle Nina Tannerille
Sahara Beauty & Designiin.
Sijoituin Fitness Classicissa kolmanneksi vain pisteen päähän voitosta ja olin todella ylpeä itsestäni. Omistan pokaalini rakkaalle isoisälleni.
Matka ei tosiaan ollut helppo ja olikin erityisen upeaa, että paikoitellenkin rankka uurastus palkittiin hyvällä sijoituksella. Ensin toki harmitti, että voitto oli niin lähellä ja mahdollisuus päästä EM-kilpailuihin meni nenän edestä. Kilpailun jälkeen kuitenkin ajattelin, että näin oli tarkoitettu. Nyt saisin levätä ja myös surra rauhassa.
Kisojen jälkeen vietimme viikon päästä hautajaisia ja pidin muutaman viikon taukoa treeneistä, pelkkää hyötyliikuntaa ja kropan palauttelua. Oli vapauttavaa hetken syödä vapaasti ja aloittaa treenit osittain fiilispohjalta.
Ajatuksissani pyöri jo syksyn kilpailut Ben Weider Legacy Cup ja NFE 2016 SM-kisat. Juttelin asiasta varovaisesti valmentajani Marjo Krishin kanssa. Sovimme silloin, että aloitamme prepin kesän aikana ja katsomme miten se lähtee sujumaan. Kuitenkin kyseessä oli jo kolmas preppi putkeen eli kropan ehdoilla edetään.
Kolmas dieettini käynnistyi heinäkuussa ja se lähti sujumaan oikein mallikkaasti. Tähän asti homma on sujunut hyvin ja tämä tuntuu jo ns. rutiinilta. Treenit ovat sujuneet hyvin, mieli on ollut positiivinen ja olo on ollut energinen.
Kalorit ovat olleet korkealla koko dieetin ajan ja ruokamäärätkin ovat olleet sopivia -
joskin nälkä on vaivannut ajoittain, mutta se kuuluu asiaan ja rasva
palaa. Naureskelen välillä, että syön enemmän ja useammin kuin moni muu perusihminen, vaikka olen kisadieetillä.
Toki tässä lopussa paikoitellen on ollut väsymystä ilmassa, mutta kokonaisuudessaan fiilis on hyvä ja kunto etenee tavoitteiden mukaisesti. Pian vielä kiristetään tahtia, jotta saan parhaimman kuntoni lavalle lokakuussa. Aion myös pyörähtää Nordic Fitness Expossa sponsorini Trec Nutritionin osastolla, jota odotan innolla!
Loppuun erittäin mahtava uutinen: olen
niin onnellinen ja kiitollinen uudesta sponsoristani
Avallonicasta, joka on täyden palvelun kauneusyritys Espoossa!
Avallonicasta saa kauneushoidot, urheiluhieronnat, sokeroinnit,
meikkaukset, parturi-kampaamon palvelut, ripsien pidennykset – siis mitä
vain kaunistautumiseen! Avallonica tulee huolehtimaan minut säteilevänä lavalle :)
Nyt lopettelen tähän, ettei tästä tule aivan ylipitkää romaania. Kirjoittelen lisää lähipäivinä näistä viimeisistä preppiviikoista, kuvauksista ym. :)
Pus,
Laura #TrecGirl
